Yritän taas päästä tolpilleni tässä surkeassa elämässäni. Yritän tehdä oikeita ratkaisuja.
Alussa oli kivaa, elämä maistui hyvälle ja niin maistui ruokakin. Liiankin hyvin. En välittänyt itsestäni juurikaan, söin vain. Nyt on elämä taas muuttumassa ja olen taas saanut silmäni auki. En voi jatkaa näin.
Muutoksia on tehtävä, tai muuten minusta tulee ikuinen sohvaperuna.
Muutoksia parempaan suuntaan. Vähemmän ruokaa, enemmän liikuntaa.
Elin sokkona, en uskaltanut katsoa peiliin, en käydä vaa'alla, en uskaltanut lähteä vaateostoksille, koska pelkäsin kaikkien vaatteiden olevan liian pieniä ja xl kokoisten vaatteiden ostaminen hävetti liikaa. Yritin olla vain tyytyväinen sellaisena kuin olen, enkä välittänyt muiden kommenteista.
Nyt olen taas herännyt. Syöminen on vähentynyt ja haaveilen jo säännöllisestä liikunnasta.
Pian se muuttuu. Pian.
Olen tilaamaassa jo kuntoilulaitetta. Ei enää kauaa, kohta se on minun.
Kohta olen taas vapaa muuttamaan elämääni.
En enää ikinä halua palata tähän pohjamutaan. En ikinä.
Nousen täältä vielä. Lupaan sen.
Pian.
