Nothing new

Taas olisi uusi viikko edessä. Toivottavasti tällä viikolla menisi painon suhteen hieman paremmin kuin viime viikolla. Kävin aamulla vaa'alla, eikä numeroissa ollut mitään muutosta. Ei mitään. Ei laihtumista, ei lihomista. Rasittavaa. Lihaksetkin ovat saaneet levätä nyt vähän,  kun en ole liikkunut niin paljon. Luulisi, että paino rupeaa pikku hiljaa laskemaan. Mutta ei mitään muutosta, aika turhauttavaa jo. Tosin näin on käynyt ennenkin ja kovalla sinnikkyydellä se kyllä lähtee laskemaan jossain vaiheessa. Tämä olisi ymmärrettävää jos olisin vaikka mässäillyt kunnolla parina päivänä, mutta kun en ole.

Aamulla en päässyt aamulenkille, kun tulikin yllättävää menoa ja hyppäsin pyörän selkään. Illalla aion mennä vielä kevyelle lenkille ja huomen aamulla sinne kunnon lenkille menen aivan varmasti, vaikka mikä olisi.

Eilisiksi kaloreiksi tuli taas noin 500, mutta en oikeastaan ole tyytyväinen siihen, koska ruokavaliosta oli melkein 80% hiilihydraatteja. Eli aivan liikaa. Tänään yritän hieman tsempata tuon ruokavalion suhteen, eli syön vähänn terveellisemmin.

Olen muuten huomannut, että kasvonpiirteeni ovat kaventuneet hieman ja reiteni kiinteytyneet.

Voisin kertoa hieman menneisyydestäni, tai siis tästä blogiin kirjoittelusta.

Elikkä, kaikki alkoi siitä, kun löysin tämän syömishäiriöisten kuuluisan Lasiluuranko sivuston. Olin todella pitkän aikaa yrittänyt laihduttaa kunnolla, mutta aina kaikki tuli samantien takaisin. Olin aina myös ihaillut laihoja ihmisiä, heidän itsekuriaan. Ihailen edelleenkin. Ja niinkuin kerroin aikaisemmin, että suurimman osan elämästäni olen viettänyt normaalipainossa. Noh, tämän kyseisen sivuston löydettyä, rupesin käymään siellä useammin ja useammin. Halusin olla yhtä laiha kuin he. Olen pitänyt itseäni aina läskinä, vaikka olenkin ollut normaalipainoinen. Koulusta jäi liikuntatunneilta traumoja, kun olin aina viimeisten joukossa kun valittiin joukkueet. Syytin itseäni siitä, että olin niin läski. Tunsin itseni huonommaksi kuin muut. 

Lopulta eksyin lukemaan syömishäiriöisten blogeja ja ei mennyt kauaa kun aloitin omani. Blogin nimi oli tuolloin Better Future. Tunsin, että olin löytänyt avaimen tähän laihdutukseen. Kaikki tuntui niin helpolta aluksi. Vähensin vain syömisiä ja lisäsin liikuntaa ja laihduin laihtumistani. Välillä meni huonommin, välillä paremmin. Internet maailmassa sain lisää kannustusta ja tukea vaikeina aikoina, mikä motivoi koko ajan lisää ja lisää. Laihduin lopulta 17kg hieman yli puolessa vuodessa. Siinä vaiheessa lievä masennuskin astui mukaan kuvioihin.

Kaikki oli siihen asti hyvin, kunnes terveydenhoitajani puuttui laihtumiseeni, hän uhkasi kertoa vanhemmilleni syömisestäni, ellei paino alkaisi nousta pikkuhiljaa. Jossain vaiheessa aloitin uuden blogin nimeltä Sincerely Me. Yritin aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä ja päästä sinne tavoite painooni, jonne olin aina halunnut, mutta se ei kuitenkaan päättynyt hyvin. 

Aloin lopulta ahmimaan ja oksentelemaan. Paino alkoi nousta pikku hiljaa. Aloin seurustelemaan ja lopulta minusta tuli taas tällainen normaalipainoinen (eli läski). Nyt yritän taas päästä takaisin sinne, minne pääsin aikoinaan ja siitä eteenpäin. Nyt minua ei estä enää mikään, koska olen täysi-ikäinen ja päätän itse syömisistäni.

Siinä oli lyhyesti kerrottuna hieman taustaani. Jos haluatte tietää lisää, niin kysymyksiä tulemaan vain. :) Toivottavasti ei ollut liian epäselvästi kerrottuna. sillä olen tällä hetkellä pienessä lääketokkurassa, koska kärsin aikaisemmin kauheasta päänsärystä ja täytyi ottaa lopulta vähän vahvempaa lääkettä.